Kirjahyllyni, lehdet ja internet ovat täynnä ruokaohjeita. Silti on joskus vaikea keksiä mitä tehdä ruuaksi tai mitä ehtii tekemään. Haluan tähän blogiin koota meillä toimiviksi todetut reseptit ja keinot, joilla voi omaa ruoanlaittoansa tai jälkien siivousta tehostaa. Useimpia ruokia ei tarvitse koko ajan hämmentää tai valvoa, vaan ne laitetaan kypsymään ja ovat valmiita pöytään ajastimen kilahtaessa. Blogin kuvat näyttävät minkä näköisenä ruoka tulee uunista ulos. Ruokafilosofiaani kuuluvat aidot ainekset, mahdollisimman vähän valkoisia jauhoja ja sokeria, ja viime aikoina myös kasviproteiinin lisääminen vaivihkaa perheemme ruokavalioon.
Blogin nimi tuli mieleeni jo esikoisen vauva-aikana. Hän vaati paljon huomiota ja ruuanlaitto tuntui olevan yhtä keskeytysten sarjaa. Nyt pikkuapulaisia on kolme kappaletta, joista nuorin vielä vauvaikäinen, joten keskeytysten määrä ei ole yhtään vähentynyt. Yritän ottaa heidät mukaan keittiöön aina kun mahdollista, mutta eihän se aina onnistu. Ennen kuin minulla oli lapsia, olin varma, että heistä kasvaa erilaisia makuja arvostavia pikkukulinaristeja, kunhan vaan kotona on tarjolla erilaisia ruokia. Väärässä olin. Nykyään ensimmäinen kysymys uuden ruuan kohdalla on aina sama: "Onko tässä sipulia?". Oudonnäköisiä ruokia siirrellään vanhempien lautaselle ja tutut uppoavat yleensä parhaiten. Koitan käyttää Elizabeth Pantleyn No Cry Eat Solutions -kirjan oppeja lasten totuttamiseen uusiin makuihin, se ei ole helppoa, mutta onnistuu välillä. Lehtikaalisipsejä lapset suostuivat maistamaan vuoden sen jälkeen kun olin tarjoillut niitä ensimmäisen kerran. Nykyään ne meinaavat hävitä suoraan pelliltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti